Kauppiaan tyttäret

Minimanin tarina vähittäiskaupan pyörteissä täyttää tänä vuonna pyöreitä. Perheyrityksemme on 40 vuodessa laajentunut seitsemän myymälän kokoiseksi, noin 450 henkilöä työllistäväksi hypermarketketjuksi. Lähde mukaan juhlavuotemme kunniaksi tutustumaan Minimanin tarinaan. Muistelemme juuriamme ja historiaamme tässä lehdessä Minimanin perustajan Juhani Metsärannan tytärten kautta.

Perheyrityksen ytimessä

Tänään Minimania vievät eteenpäin sisarukset Jaana Metsäranta, Teija Haapanen ja Taina Hakamäki. Kaikki kolme sisarusta ovat mukana Minimanin hallituksessa. Jaana seuraa tiiviisti myös yrityksen operatiivista toimintaa, Teija johtaa Vaasan Minimania ja Taina seuraa yrityksen kehitystä hallitustyön kautta. Mukana jatkumossa ovat myös Teijan ja Tainan perheet.

Vaikka Minimani viettää nyt 40-vuotisjuhlavuottaan, kauppaa Metsärannan perheessä on tehty jo 66 vuotta. Juuret ulottuvat alkuaikojen pieniin, noin sadan neliön myymälöihin, joissa kaupan tekeminen tuli tutuksi jo ennen Minimanin syntyä.

Lapsuutta kaupan keskellä

Sisarusten lapsuus kului pitkälti myymälän keskellä, jossa työ ja muu elämä nivoutuivat luontevasti yhteen. Kauppa oli paikka, jossa elettiin, opittiin ja se muodostui osaksi identiteettiä. Millaisia muistoja lapsuusajoilta on jäänyt rakkaimpina mieleen?

Sisaruskatraan esikoinen Jaana Metsäranta palaa mielessään vaikuttaviin juhannusaamuihin. Kauppaan mentiin aikaisin, ja takalaituri oli täynnä asiakkaiden tuomia maitohinkkejä odottamassa täyttämistä. Aamussa tuoksuivat kesä, koivut, syreenit ja tuomet, taustalla kuului linnunlaulu. Naapurin isäntä Nikkolan Lasse oli tuonut juhannuskoivut koristamaan kaupan porraspäätä.

Taina Hakamäki muisteli merkityksellisiä hetkiä ennen avaamista. Kun aamutoimet oli tehty, ennen ovien avaamista ehdittiin yhteiseen kahvihetkeen. Siihen kuuluivat kahvin ja pullan tuoksu sekä ympärillä kuuluva puheensorina.

Kuopus Teija Haapanen mainitsi hauskan muiston arjen keskeltä: – Kauppa oli kotona alakerrassa, ja siellä tuli oltua ihan vaivoiksi asti. Saatoin laittaa asiakkaiden kärryihin tavaroita, ja kassalla ihmeteltiin, että en kyllä tätä ole ostanut.

Isänä kauppias

Taustalla on vahva esikuva, kauppias ja sisarusten isä. Kauppias, jonka tapa tehdä kauppaa oli selkeä, joskus tinkimätön, mutta samalla ihmislähtöinen. Millaisena kauppiaana ja pomona sisarukset muistavat edesmenneen isänsä Juhani Metsärannan? Teija kertoo isänsä olleen oman tiensä kulkija, joka ei tehnyt asioita vain siksi, että muutkin tekivät niin. Ostamisessa hän oli tarkka: jos oikeaa hintaa ei saanut, kaupat jäivät tekemättä. Hänellä oli tapana sanoa, ”ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot”.

Tyttäriltään hän vaati ripeyttä ja esimerkin näyttämistä muille työntekijöille. Taina muistaa myös isänsä oikeudenmukaisuuden. Tyttäriä kohdeltiin samoin kuin muitakin työntekijöitä, erivapauksia ei ollut.

Juhani halusi, että lapset oppivat tekemään töitä, ja jo Koulukadun myymälässä Jaana sai vastuuta myös ostamisesta. Isä määritteli hinnan, jolla tuote piti saada, ja Jaanan tehtäväksi jäi neuvotella kauppa sen mukaan. – Isä oli erinomainen asiakaspalvelija, samaten kuin äiti. Varsinkin äiti muistetaan Koulukadun varren kaupasta erinomaisesta palvelusta, Jaana muistelee.

Eräässä Minimanin julkaisussa vuodelta 2009 äiti Bertta kertoi haastattelussa alkuaikojen asiakkaasta, joka oli unohtanut tilata juhlaansa varten täytekakun. Isä Juhani lupasi asiakkaalle, että asia hoidetaan. Bertta teki kakun, ja siitä lähtien valmisti kaikki Metsärannan kaupasta myytävät täytekakut itse. Tämä ilmensi hyvin perheen palveluasennetta.

Isän ajattelussa keskeistä oli myös henkilöstö. Hyvä työpaikka ei ollut sivuseikka, vaan osa koko toimintaa. – Isälle oli tärkeää, että henkilökunta voi hyvin ja oli mukava tulla töihin, Taina mainitsee. Juhani oli Jaanan mukaan ennen kaikkea kauppias. Arvonimet eivät häntä juuri kiinnostaneet: kun häneltä kysyttiin, olisiko kauppaneuvoksen arvonimi mieleen, Juhani viittasi ajatukselle kintaalla.

Vahvemmin yhdessä

Yhteiseen matkaan mahtuu myös hetkiä, jotka ovat tuoneet sisaruksia lähemmäksi toisiaan. Vuosi 2019 on näistä merkittävin. – Isän poismeno ja samana vuonna äidin kuolema toi meidät vielä lähemmäksi toisiamme, Taina kertoo. – Isä oli kuitenkin sellainen, johon oltiin totuttu, että hän sanoo sen viimeisen sanan. Hän oli meidän tukemme ja turvamme ihan viimeiseen asti. Totta kai sen jälkeen olemme ymmärtäneet, että nyt päätöksenteko ja vastuu ovat ihan eri tavalla meillä, Jaana jatkaa.

Yhteiseen matkaan kuuluu myös kevyempiä hetkiä. Teija muistelee Jaanan kanssa tehtyjä ostosmatkoja, joilla aikaa vietettiin tiiviisti yhdessä. Myös Jaanalle ne ovat jääneet mieleen tärkeinä yhteisinä hetkinä.

Sisarukset kollegoina

Perheyrityksessä yhteistyö on omanlaistaan. Kun sisaruksilta kysyttiin, mitä sisarussuhde tuo työhön tavalliseen kollegasuhteeseen verrattuna, vastauksissa korostuivat suorapuheisuus, mutta myös vahva keskinäinen luottamus. – Me sisarukset keskustelemme aika lailla suorasanaisemmin. Se helpottaa kommunikointia, Jaana sanoo. Sisaruuden myötä toisen sanoma myös ymmärretään heti, ei tarvitse arvailla. – Asioista voidaan myös olla eri mieltä, mutta niistäkin on sulassa sovussa päätetty, Taina lisää.

Sisarilla on jokaisella omat roolit ja vahvuutensa. Teija myymäläjohtajana mainitsee omaksi vahvuudekseen henkilökunnan ja heidän osaamisensa arvostamisen. Hän luottaa heidän tekemiseensä. Jaana puolestaan näkee, että Teijan perheen vahva mukanaolo operatiivisessa toiminnassa tuo yritykseen tärkeää arjen näkemystä. Sieltä nouseva palaute auttaa kehittämään Minimania eteenpäin.

Tainan vahvuutena perheessä on lempeän sovittelijan rooli. Jaana lisää, että Taina toimii tasapainottajana. Jos sisarusten välillä on näkemyseroja, Taina luovii välissä ja tekee kompromisseja.

Jaana kokee vahvuudekseen Suomen vähittäistavaramarkkinan ison kuvan hahmottamisen. Tulevaisuuteen sisarukset katsovat luottavaisesti, mitä Jaana pitää myös yhtenä vahvuutena. – Kyllä meillä kaikilla on semmoinen positiivinen suhtautuminen tulevaisuuteen, minulla ehkä korostuneimmin.

Muutos on jatkuvaa liikettä

Minimani on muuttunut vuosikymmenten aikana paljon, ja muutos on vieläkin suurempi, kun tarkastellaan koko Metsärannan perheen lähes 70 vuoden vähittäiskauppataivalta. Jaana näkeekin Minimanin osana pidempää jatkumoa.

Alkuaikoina toiminta lähti pienistä, noin sadan neliön sekatavarakaupoista. Siihen aikaan leipäkaupat, lihakaupat kuin muutkin erikoisliikkeet olivat omia pieniä putiikkejaan. Alussa toiminta oli tarjontalähtöistä. Asiakkaille myytiin sitä, millaisia eriä oli onnistuttu saamaan. Käyttötavaravalikoima rakentui paljon erien ja konkurssipesistä ostettujen tavaroiden varaan, ja tavaraa saattoi tulla kerralla rekkakaupalla.

Vuosien kuluessa kauppojen koko kasvoi, Suomeen syntyi halpahalleja ja myös perheen omat myymälät siirtyivät vähitellen suurempaan mittakaavaan.

Kalle Lähdesmäen toimitusjohtajakaudella Minimani otti merkittävän askeleen kohti nykyistä hypermarketmuotoaan. Samalla toiminta muuttui aiempaa suunnitelmallisemmaksi, ja valikoimia alettiin ohjata entistä vahvemmin tiedon ja ketjuohjauksen avulla.

Vaikka kaupan tapa on muuttunut täysin, Jaanan mukaan muutos on aina kuulunut alaan. Kilpailun kiristymisestä on puhuttu jo 1960-luvulta lähtien. Siksi tärkeintä on ollut elää kulloisenkin tilanteen mukaan, uudistua ja kehittää kauppoja jatkuvasti. Teija kuvaa samaa käytännön tekemisen kautta. Kilpailussa mukana pysyminen vaatii kustannustehokkaita toimintamalleja, suoria toimituksia ja ketteriä päätöksiä. Yhtä tärkeää on osata valita, mihin lähdetään mukaan ja mistä on parempi karsia.

Pitkiä asiakassuhteita ja työuria

Jaana kertoo kohtaavansa yhä asiakkaita, jotka ovat asioineet perheen kaupoissa jo 1970-luvulla Koulukadun sekä Alakylän myymälöissä. Vuosikymmenestä toiseen jatkuva asiakkuus kertoo luottamuksesta tekee vaikutuksen. – Se vetää nöyräksi, kun tapaa näitä samoja asiakkaita meillä ostoksilla, Jaana sanoo. Sama jatkuvuus näkyy henkilökunnassa. Osa työntekijöistä on tehnyt Minimanilla suuren osan työurastaan, jotkut lähes koko työuransa. Jaanan mielestä se on vaikuttavaa, miten ihmisen elämästä iso osa on vuosien varrella linkittynyt perheyritykseen. Joihinkin työntekijöihin on syntynyt myös ystävyyssuhteita, ja kuulumisia vaihdetaan edelleen. Teija näkee pitkissä suhteissa myös viestin Minimanin luotettavuudesta työnantajana. Perheyrityksellä on kasvot: asiakkaat ja työntekijät tietävät, ketkä yrityksen taustalla ovat. Se tekee yrityksestä tutun ja helposti lähestyttävän.

Ylpeyden aiheita

Kysyttäessä mistä sisarukset ovat perheyrityksessä kaikkein ylpeimpiä, vastauksissa korostuvat yrityksen juuret ja vuosikymmenten aikana tehty työ. Tainalle tärkeää on se, että Minimani on edelleen perheyritys ja että perhe pitää yhtä, ajattelee yrityksen parasta ja katsoo myös tulevaisuuteen.

Jaana iloitsee siitä, että yritys pystyy edelleen vastaamaan asiakkaiden odotuksiin. Hänen mukaansa on merkittävää, että parista pienestä noin sadan neliön myymälästä on kasvanut seitsemän yksikön ketju, joka työllistää lähes 500 ihmistä.

Teija on ylpeä, että Minimani on merkittävä yritys ja työnantaja niillä paikkakunnilla, joilla se toimii.

Katse tulevaan

Kolmaskin sukupolvi on ollut mukana Minimanin toiminnassa jo pidemmän aikaa. Kysyttäessä sisaruksilta ajatuksia jälkipolven suuntaan, heidän toiveissaan korostuvat sekä työn merkitys että yhteistyön sujuvuus. Taina toivoo jälkipolvien olevan onnellisia ja rakastavan työtään, oli se sitten Minimanissa tai jossain muualla.

Teija toivoo kolmannelle sukupolvelle kitkatonta yhteistyötä sisarusten ja serkusten kesken. Hän myös toivoo, että he kehittävät tulevaisuudessa Minimania parhaaksi katsomaansa suuntaan.

Jaana liittää tulevaan sukupolveen ajatuksen jatkuvuudesta. Hän toivoo, että he vievät yritystä eteenpäin ja ymmärtävät, millainen henkinen arvo Minimanilla on heille ja miten se voi olla osa heidän identiteettiään.

Tulevaisuuden näkymiä sisarukset näkevät samankaltaisesti: uudistaminen sekä maltillinen laajeneminen uusille paikkakunnille.

Lopuksi

Jos Juhani astuisi tänään Minimanin käytäville, sisarukset uskovat, että hän katsoisi ympärilleen kauppiaan silmin. Jaana hymyilee ja kertoo, että isä saattaisi kyllä kysyä, miksei täällä ole massamyyntipaikkoja ja minkä vuoksi kaikki on niin hienosti hyllytetty. Hän uskoo, että isä olisi kuitenkin tyytyväinen nähdessään, miten kauppa on muuttunut ja kehittynyt vuosien varrella parempaan suuntaan.

Tainan mielessä isän viesti tiivistyisi kiitokseen:
“Kiitos kaikille, hyvää työtä!”