“Joskus 90-luvun puolivälissä, oli kova pakkanen ja minun autoni jarrut jäätyivät kaupan pihalle. Menin infoon kyselemään neuvoja mihin voisin soittaa tai miten saisin autoni liikkeelle. Infon vieressä seisoi mieshenkilö, en tunnistanut omistajaksi, kuin vasta myöhemmin. Hän vetäisi takin päälleen ja sanoi, että nyt mennään. Ulkona hän potki autoni jarrut auki. Siitä päivästä lähtien Minimani on ollut minun kauppani ja on sitä tänäkin päivänä.”
– P. S.

"Ystävällinen henkilökunta, ja apua on aina saanut kun on tarvinnut! 

Mieleenpainuvin muistoni liittyy kuitenkin ihan muuhun kuin henkilökuntaan, olimme ruokaostoksilla silloisen mieheni kanssa, ja lastatessa hänen ostoskärryynsä valitsemiani tuotteita, ihmettelin isoon ääneen että miksi oot ottanu noita? (Muistaakseni jotain lihaa jota emme koskaan syöneet). Nostin katseeni kun vastausta ei kuulunut, ja kärryjä työnsikin vanhempi herrasmies, joka hymyili minulle takaisin. Nostin pää punaisena omat tavarani hänen kärrystän ja siirryin eteenpäin :D"

–J. M.

"Opiskelin aikoinani Kokkolassa. Sovittiin pojan kanssa sokkotreffit Minimaniin. Heti aulassa näin, että tyyppi ei ollut minun makuuni, joten luikin nopeasti tiskiharjahyllylle ja toivoin, että hän liukenisi paikalta. Siellä aikani kyräiltyäni uskalsin ”paeta” paikalta. Tulipa ostettua tiskiharja ja aina kun sillä tiskasin niin tuli sovitut sokkotreffit mieleen ja hymy nousi huulille."

– S. V.

"Ollessani nuori, 16-17 v. Menimme isäni kanssa Seinäjoelle Minimaniin ostoksille. Katselimme aina autoon liittyviä juttuja. Se oli ainut kauppa, jonne menimme yhdessä ja tämä muodistui merkittäväksi  perinteeksi. Tämä perinne jatkui isäni kuolemaan asti, jolloin olin 25-vuotias. Minulla on vieläkin, yli 20 vuotta myöhemmin, eräs noina aikoina sieltä ostettu roikkuva auton koriste."

– S. D.

"Aikaisin Minimani-muistoni sijoittuu jonnekin 90-luvun loppupuolelle. Olen ollut ehkä 5-vuotias, kun pääsin vanhempien mukaan kauppaan. Minimani sijaitsi tuolloin Kokkolan Kallentorilla. Puhuttiin aina, että mennään kengurukauppaan. Muistan kengurun ja sen, että kylmäosastolle mentiin erilliseen huoneeseen paksujen muovisuikaleiden läpi, ja sieltä ostettiin naminami-vanukkaita."

–H. K.

"Paras muisto on pari vuotta sitten, kun saimme minimanin poistosta hakea ilmatteeksi tyttärelleni, joka tykkää kovasti koruista ja meikeistä ison IsaDoran meikkihyllyn valoilla. Kyllä oli onnellinen lapsi ja nyt on meikit ja korut nätissä järjestyksessä. Iso plussa myös lihatiski ja kassat, hyllyttäjät ja kaikki muut! Aina hyvä palvelu ja ilo asioida"

–S. M.

"Muistan 90 luvulla ollessani vielä suhteellisen pieni lapsi nähneeni MTV3lla Minimanin mainoksen jossa kenguru pomppi erillaisilla osastoilla mukanaan kantaen vyölaukkua jossa piti rahojaan. Mainoksen iskulause oli: "Minimani ja säästät sataset!". jolloin kenguru otti nipun seteleitä käteen ravisteli niitä ja laittoi takaisin laukkuunsa."

–N. M.

“Asuin aikoinaan Kokkolassa ja minimani avasi silloin Kallentorille liikkeen ja siellä tuli usein käytyä koska valikoima oli laaja ja se oli jotain uutta sille seudulle. Sen seurauksena siellä sattumalta tapasin naisen jonka kanssa usein törmättiin minimanissa ja siitä se sitten eteni treffeille ja hänestä tuli vaimoni.”
– J. H.

"Minua naurattanut muisto parin vuoden takaa, jolloin oli remontti tehty Vaasan minimanissa. Olin pysähtyneenä lasten ostastolla kärry vieressäni. Viereen tuli vanhemoi herra (siis jtn 80-90v,), katsoi kärryäni ja nappasi siitä omaansa pomimani vessaharjan. Huomautin kiltisti, että olin ihan ajatellut ostaa sen harjan ja hän vastasi ystävällisesti: joo, niin hänkin. Ja sinä kun tiedät mistä nämä löytyy, niin voit hakea itsellensi uuden, minä kun en näitä täältä löydä. Puhkesin nauramaan ja kysäisin , olisko jtn muuta hukassa. :) "

–K. H.

"Minimanista minulla tulee ensimmäisenä mieleen hyvä irtokarkkivalikoima ja sitä on karkkipäivinä hyvin hyödynnetty. 

Toinen muisto liittyy tilanteeseen, kun 2-vuotias lapsemme karkasi minulta ostoskeskuksessa. Etsin häntä ja lopulta löysin käytävältä ja hän kertoi hakeneen itselleen ja veljelleen suklaapatukat minimanista. Käytiin yhdessä sitten maksamassa. Vähän hävetti."

–M. I.

"Minimani Seinäjoella oli kerran hyvä sitruunasorbetti-jäätelö tarjous. Puolison kanssa kannettiin valtavia paketteja kassalle ja kassalla edellämme ollut mies ihmetteli kantamuksia. Sanottiin että oli halpaa kannattaa hakea. Ukko poistui jonosta todeten että paljon jäätelöä ja lähti hakemaan omaa laatikkoa. Tämä on jäänyt meillä elämään ’paljon jäätelöä’ hokemana."

–M. M.

"Olin Minimanin hiusväriosastolla mieheni kanssa valitsemassa itselleni hiusväriä, puoliso alkoi vitsailemaan valinnan vaikeudestani. Keskusteluun liittyi toinenkin Minimanin asiakas, hänellä oli myös valinnan vaikeus. Tuo oli hauska tilanne. tuntui mukavalta kun toisilleen tuntemattomat voivat vielä heittää vitsiä ja syntyy aitoja kohtaamisia. Se on nykypäivänä harvinaista."

–P. S.

"Vuosi oli 2010 ja olin hiljattain saanut toisen lapseni. Asuimme silloin saaristossa ja olin valmistellut kauppalistaa päiviä, koska tiesin, että en joka päivä kaupassa asioisi. Halusin tehdä kauppareissun Minimaniin, koska haaveilin pienestä omasta hetkestä kauniiden sisustustavaroiden keskellä. 

Kauppalista oli pitkä ja tavaraa ja tuotetta oli listalla laidasta laitaan. Kärry täynnä ostoksia kipitin kassalle. Ystävällinen myyjä kassalla on jäänyt mieleeni. Hänen kanssaan vaihdettiin kuulumisia ja kerroin, miten odotettu ja ihana kauppareissu oli ollut. Sitten koitti maksun aika: missä on lompakko?? Hoitolaukussa! Ja missä laukku? Kotona!! Ei voi olla totta!! Mitä nyt?? Takanani kassajonossa seisoi lähemmäs kymmenen ihmistä. Hiki nousi pintaan ja sydän hakkasi. Ensimmäisenä jonossa seisoi itseäni vanhempi naishenkilö, joka sanoi: kuule, tehdäänkö niin, että minä maksan sinun ostoksesi ja sinä siirrät rahat sitten tililleni, kun pääset kotiin? Aluksi ajattelin, että: mitä?? en voi ottaa vastaan lähemmän 200€:n lainaa!!  Kiitollisena loppujen lopuksi kuitenkin otin vastaan avun ja lähdin kohti kotia. Ruusut lähetän edelleen tälle arjen pelastajalle ja Vaasan MiniManille, jossa asiakaspalvelu ja kohtaaminen ovat edelleen tärkeitä arvoja."

–A. S.

"Muistan elävästi, kun ensimmäinen Mini-Mani avattiin 30.4.1986. Olin tuolloin töissä Mini-Manissa ja lehdessä oli avajaismainos Mini-Mani avataan klo 10.00.

Lähes koko edellinen yö oltiin oltu laittamassa kauppaa viimeisenpäälle avaus kuntoon. Jo ennen aamu yhdeksää oli kaupan etupiha täynnä autoja ja asiakkaita.

Isäntä Juhani Metsäranta pyöri pitkin myymälää, kysellen henkilökunnalta, että oliko kaikki ns kunnossa avausta varten. Jo reilusti ennen klo 10.00 Juhani kysyi 

Katilta oliko kassat valmiina kaupan avaamiseen. Kati vastasi, että on jolloin Juhani meni ja avasi ovet ja päästi asiakkat sisään ostoksille. Ensimmäisestä oven avauksesta tulee kohta 40 vuotta, tuosta hetkestä alkoi Mini-Manin mahtava tarina jatkuen tulevaisuuteen vielä vuosikymmeniksi eteenpäin. Avajaisissa Juhani sanoi minulle, tämä on viimeinen kauppa jonka hän avaa. Kuten tiedämme kauppoja on avattu useita tuon hetken jälkeen. Lukuun ottamatta Rovaniemen myymälän avausta, kaikissa muissa avauksiss muistutin Juhania siitä ensimmäisestä avajais päivästä. Toki Rovaniemin avauksessakin olin mukana, Juhani seurasi avajaisia pilven reunalla istuen."

–P. M.

"Vaikeaa valita vain yhtä muistoa! Käyn yhdessä ystäväni kanssa Minimanissa ruokaostoksilla noin kerran viikossa. Se on oiva tapa päästä viettämään aikaa ystävän kanssa ja päästä liikkumaan, ja niistä on muodostunut yksi viikon kohokodista. Kun aloitimme yhteiset Minimani-reissut otimme molemmat omat korit, niistä siirryimme vedettäviin koreihin ja lopulta yhteiseen matalaan kärryyn. Liikumme muutenkin yhtä matkaa kaupassa ja molempien ostokset mahtuvat hyvin kärryyn, joten se oli loistava muutos. Viime kerralla olimme kuitenkin hieman hämääntyneitä, koska olin noutanut ja lähettänyt paketteja pakettiautomaatilla, ja kun kuljimme kauppaan sisään unohdimme ottaa kärryn. Ystäväni lähti hakemaan meille kärryä, mutta viimeiset matalat kärryt vietiin juuri nenän edestä. Oli aika muutokselle! Siirryimme rohkeasti suuren kärryn käyttöön. Aluksi suuremman tilan vieminen ja muutos rutiiniin tunti jännittävältä, mutta toivuimme pian. Huomasimme iloksemme, että molempien laukut\/reput mahtuivat kätevästi kärryyn eikä niitä tarvinnut kantaa itse. Loppu reissu olikin mutkaton ja onnea täynnä. Kiitos Minimani!"

–E. V.

"Jo lapsena selvästi olin vaikuttunut Minimanista kauppana, sillä minua ei saanut muihin kauppoihin kuin ainoastaan kenguru-kauppaan. Jäin aina leluosastolle ihastelemaan leluja siksi aikaa, kun vanhemmat tekivät viikon ruokaostokset ja tiesin että siinä vierähtää ainakin tunti. Tunnin aikana ehdin tehdä oman kauppalistani leluista mitä haluan ja kun vanhemmat tulivat minua lelujen keskeltä noutamaan kotiinlähdön merkiksi, niin joka ikinen kerta sain itkuraivarit, kun isi ja äiti ei suostunutkaan ostamaan koko leluosastoa, vaikka niin hurjasti yritin vakuutella että tarvitsen kaikki. Isi joutui minut kantamaan kassojen läpi, koska harmitti niin kovasti ja jalkani eivät itkun seasta selvästikään toimineet. Ainoa asia mikä auttoi mielipahaan joka kerta oli se, että pääsin halaamaan kenguru-patsasta mikä kassojen läheisyydestä löytyi. Siksi nimitin Minimanin kenguru-kaupaksi, koska herra\/rouva kenguru jäi vahvasti mieleen ja edelleen tänä päivänä muistelen aikaa kaihoisasti. Nyt sentään osaan Minimanissa vierailla jopa ilman raivoamista."

–T. H-K.

"Muutin Suomeen vuonna 2002 lapsena. Kaikki oli silloin uutta ja vähän pelottavaakin – kieli, ihmiset, koko arki. Moni paikka tuntui vieraalta, mutta Minimani ei. Siellä sai kulkea rauhassa hyllyjen välissä, opetella sanoja tuotenimistä ja olla vain tavallinen lapsi ilman selittämistä.

Vuosien myötä kasvoin, opin kielen ja Suomi alkoi tuntua kodilta. Vuonna 2019 huomasin yhtäkkiä olevani Minimanissa töissä. Se tuntui jotenkin luonnolliselta – paikka, joka oli ollut mukana lapsuudessa ja sopeutumisessa, oli nyt osa omaa aikuisuuttani ja arkea."

–R. A.

"Asioidessani Kivisaaren myymälässä tapasin kauppias Juhanin. Juteltiin siinä juoksuasioista ja samalla Juhani järjesteli hyllyä.

Ihmettelin, kun hän jätti siihen eturiviin tyhjän kohdan. Juhani sanoi, että näin asiakas huomaa, että joku on ostanut tuotteen ja pitääkö hänenkin ostaa?

Mielestäni hieno idea kauppiaalta!"

–M. V.

"Oma lämmin Minimani-muistoni liittyy tilanteeseen, kun kohtasin Juhani Metsärannan tietämättäni kenet tapaan. Tilanteessa tapaamani henkilön kohtealias, toiset huomioiva, elämää arvostava ja omat rajat tunnistava määrätietoisuus jäivät kauniina, positiivisina ja jopa hauskoina muistoina mieleen. Seuraavana päivänä sain kuulla kenen kanssa olin tilanteessa ollut ja tilanne tapahtui aivan eri ympäristössä kuin kaupassa. Olin ja olen edelleen hyvilläni kaupan menestymisestä."

–E. O.

"Yläasteikäisenä olin Kallentorin Minimanissa TETissä. Opin hyllyttämisen saloja ja asiakaspalvelua.

Hyvät muistot jäi etenkin siitä tehokkaasta työntekijästä, joka tuntui tekevän sata asiaa sekunnissa ja siinä ohessa opasti meitä nuoria.

Minimani on aina ollut aarreaitta, josta tekee hyviä löytöjä."

–P. P-A.